Kutsu vuosikokoukseen
13.2.2020
Suvussamme on Suomen tällä hetkellä toiseksi vanhin henkilö: Sirkka Nieminen! Hän on syntynyt 28.4.1912 ja kahta kuukautta vaille 108-vuotias.
Lämminhenkinen lounastapaaminen
Lauantaina 9. marraskuuta järjestettiin suvun
lounastapaaminen jälleen kerran. Tällä kerralla paikkana oli ravintola Blue
Peter Helsingin Lauttasaaressa. Paikalla oli 17 sukuun kuuluvaa. Nyt mukana oli
uusia kasvojakin, muun muassa 12-vuotias Vilma Söderholm. Alusta alkaen tilan
täytti vilkas puheensorina ja uusienkin tuttavuuksienkin solmiminen, mikä on tilaisuuden tarkoituskin.
Puheenjohtaja kertoi sukuseuran historiasta ja nykypäivästä. Keskusteltiin myös
vuonna 2020 järjestettävästä 20-vuotisjuhlasta. Tilaisuus päätettiin
periteiseen tapaan ryhmäkuvan ottamiseen.
Lounastajat eturivi vasemmalta: Pirjo Ahderinne, Hannele Eerola, Tellervo Hamilo, Helena Söderholm ja Hannele Stålhammar, takarivi vasemmalta: Risto Hamila, Vilma Söderholm, Sampsa Söderholm, Terttu Ikäheimo, Vesa Ikäheimo, Esko Hamilo, Marja Hamilo, Helena Nieminen, Satu Lindbom, Eija Rimaila-Pärnänen, Christer Lindbom ja Seppo Söderholm.
Lounastilaisuus Helsingissä
Kokoonnuimme mukavalla sukuporukalla brunssille ravintola Blue Peteriin. Olipas mukava tavata teitä!
Hyvää syksyä kaikille. Nähdään taas
Ilman Jukkaa ei olisi Hafssvärd-sukuseuraa,
Ei olisi vaakunaa,
Ei olisi lippua
Eikä olisi monia mukavia muistoja yhteisistä tapahtumista.
Nyt on nuo kaikki,
Mutta ei ole Jukkaa, jolle sanoa näistä KIITOS.
Voimme kuitenkin olla hyvin kiitollisia ja iloisia siitä, että hän oli aloitteellinen ja teki tuon kaiken.
Saimme sukukirjankin valmiiksi. Jukka ehti nähdä toteutettuna tämän ajatuksensa, joka oli sukuseuran tavoitteena jo sitä perustettaessa.
Ajalta ennen sukuseuraa muistan Jukan Suvisaaren perheen "isonaveljenä", olenhan itse hänen sisariensa kanssa saman ikäinen. Eipä veli niin kovin paljon vanhemmalta tuntunut ja sen eron tasoitti aika. Huippumuistajana hän myös esiintyy muistoissani, joskin hän itse viime aikoina myönsi luottavansa tähän taitoonsa jopa liikaakin.
Työuran ajan Jukkaa en tunne juuri ollenkaan. Minulle hän tulee aina olemaan isäni kummipoika ja minä puolestani olen hänen vanhempiensa kummityttö. Jukan perheen Kolumbiassa ja Meksikossa kaupallisissa kuvioissa viettämänä lähes neljänätoista vuotena emme tavanneet. Saimme vain silloin tällöin vanhempiemme kautta uutisia esimerkiksi lasten syntymistä, emme niinkään työelämän saavutuksista.
Sukuseuran toiminnan alettua olemme viimeiset 15 vuotta pitäneet huomattavasti enemmän yhteyttä kuin aiemmin. Totta ja tarua, asiaa ja hauskoja juttuja, kaikkia on mahtunut näihin vuosiin. Jukan arvostus heraldikkona on tullut esille sukuseuran ja oman perheeni vaakunan suunnitteluvaiheessa. Sain häneltä myös paljon tietoa heraldisista periaatteista.
Joskus mielipiteemme menivät eri suuntiin, mutta aina saimme juttelemalla aikaan ratkaisun, johon saatoimme molemmat olla tyytyväisiä.
Nyt keskuudestamme ovat poissa ensimmäinen ja toinen puheenjohtajamme, pikkuserkukset Iisakin heimosta, Jukka Suvisaari ja Osmo Saarenpää, kaverukset, jotka lähtivät samana vuonna.
Jukalle oli tärkeää sukupolvien ketju, historia, joka muokkasi nykyisyyden ja vaikuttaa pitkälle tulevaan.
Kantakaamme sukuseuramme lippua, Jukan suunnittelemaa, korkealla, se on sen arvoinen!
Satu Lindbom -Iisakin heimosta
Sukuseuran varapuheenjohtaja
